sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Muistakaa Päivärinnan tapaus 1975

Ruotsi voitti meidät Euroveisuissa, siksipä muistin virkistykseksi, mitä muuta pahaa ruotsalaiset ovatkaan meille tehneet.


Päivärinnan tapaus 1975

Elokuun 15. 1975. Gögborg, Ullevi. Ilta on juuri alkanut viilentyä Stadionin hikisessä noidankattilassa, jossa suomalaiset gladiaattorit ovat jo kolmatta päivää nöyryyttämässä ruotsalaisia Finnkampenissa.

Alkamassa on yksi Suomen triumfilajeista, 5000 m juoksu. Matkaan on tarkoitus lähettää ylivoimainen voimakolmikko: Ari Paunonen, Lasse Orimus ja Lätsä-Pekka Päivärinta. Kaikilla on kauden tilastoajat yli minuutin parempia kuin ruotsalaisjuoksijoilla. Mielessä siintää vielä viimevuotinen teurastus, jossa koko Suomen joukkue ohitti ruotsalaiskolmikon kierroksella jo neljän kilometrin kohdalla. Tänä vuonna on ruotsalaisten joukosta noussut sentään Bengt Nåjde, joka saattaa säästyä kierroksella ohittamisen häpeältä.

Mutta voi, Svedulandian soppatykistä on levinnyt pöpöjä, jotka vetävät Orimuksen ja Paunosen mahat ruikulle. Heillä ei ole asiaa lähtöviivalle. Suomi tarvitsee nopeasti pari uutta miestä. Ollaan jo viimeisessä illassa, eikä paikalla enää ole ketään esimerkiksi eiliseltä kympiltä. Radalle hätistetään vielä teini-ikäinen Ismo Toukonen, joka on edellisiltana ollut varmistamassa Tapio Kantasen kanssa kaksoisvoittoa esteissä. Näin huolimatta siitä, että vastassa oli ollut kotiyleisön uusi suursuosikki, vast’ ikään kaksi maailmanennätystä naputtanut Anders Gärderud. Toinen paikkaaja on lähes tuntematon Martti Vainio. Tällä alimatkallaan on Vainiolla kuitenkin noteeraus 13.45, jolla hän alittaa Ruotsinennätyksen. Aika on peräisin Vainion omasta harjoituspäiväkirjasta, joten tämän päivän kunto viidelle tonnille vähintään epävarmaa. Lätsä-Pekan voitto on sentään auralaiseen graniittiin hakattu. Muut kisaavat enintään kakkossijasta.

Kello lähenee kahdeksaa. Lähdön on tarkoitus tapahtua 20.05, illan viimeinen kenttälaji seiväshyppy on edelleen käynnissä. Kalliomäki nojailee seipääseensä, odottelee sopivaa tuulirakoa. Hän seuraa, kuinka suomalaisjuoksijat asettuvat lähtöviivalle. Keltapukuiset paviaanit kerääntyvät arasti suomalaissoturien taakse, kuin valmiiksi häpeillen.


Lähtölaukaus. Toukonen ja Vainio singahtavat kärkeen. Päivärinta jää hidastamaan ruotsalaisia rennompaan vauhtiin. Mutta ratkaisuja ei pääse vielä tapahtumaan. Kierroksen kohdalla koko joukko on yhdessä, vielä sulassa sovussa.

Samaa tahtia jatketaan useita kierroksia. Tasainen keskivauhti enteilee loppuaikaa 14 ja puolen minuutin tietämille. Normaalisti Lätsä lämmitteleekin kovemmin ennen kuin alkaa treenata.

Kahden kilometrin kohdalla lönköttelyvauhti alkaa olla liikaa Björkqvistille, joka askel askeleelta alkaa jäädä muusta joukosta. Päivärinta huomaa tämän ja iskee pökköä piisiin. Jäntevä nuorimies - alkaa tehdä eroa muuhun joukkoon. Lätsä-Pekka vetää hetkessä 100 m keulan, mutta päättää sitten rauhoittaa vauhtiaan ja palata pääjoukkoon. Ollaan 3 kilometrin kohdalla.
Edelleen hidastellen hän antaa pääjoukon kärjen mennä edelleen. Päivärinta pujahtaa Nåjden eteen, päästäen Toukosen edellään pienelle etumatkalle. Päivärinnan nerokas taktiikka aiheuttaa vauhdin nykimistä ja epätasaisuutta. Vainio ja Bengtsson alkavat pudota joukosta. Nåjde ohittaa Päivärinnan ulkokautta ja tavoittaa nopeasti Toukosen. Päivärinta ei tätä jää katsomaan vaan singahtaa heittämällä uudelleen Nåjden eteen. Kohta alkaa sinikeltainen veri kiehua. Kaksi viimeistä kierrosta on alkamassa.

Mistä tuo ruotsalaistonttu on saanut noin paljon puhtia? Nåjde singahtaa Virenmäiseen kahden kierroksen kiriin ja hyvästelee hyytymässä olevan Toukosen. Päivärinta ei moisesta hätkähdä. Tuo nopea suomalainen, tuo ikimetsien ja soiden kasvatti, jonka järkähtämättömät askeleet ovat suomalaisessa kesässä ja talvessa raataneet kuin Jussi hallapellolla. Säästä piittaamatta on sinivalkoinen sisupussi vuodattanut lenkkipolulle hikeä ja sappea. Nämä sitkeät askeleet ovat kaksi vuotta aiemmin tuoneet Suomeen kautta aikojen ensimmäisen maastojuoksun maailmanmestaruuden. Kuin nuori hirvi pitkällä loikalla nousee Päivärinta Nåjden rinnalle ja ohikin, kun vielä on puoli kierrosta maaliin. Raivostunut ruotsalainen tuuppaa Päivärintaa selästä. Lätsä-Pekka horjahtaa ulkoradoille ja menettää rytminsä. Nåjde saa hetkessä kymmenen metrin etumatkan. Mutta Päivärinta ei anna periksi. Kuin Felix kissa hän nousee tuhkasta ja ampaisee sellaiseen kiriin, ettei sitä ole nähty sitten Rooman kasisatasen ja Markku Taskisen. Päivärinta nousee askel askeleelta kohti Nåjdea. Jäntevä suomalainen saavuttaa riutuneen vastustajansa ja viimeisillä metreillä askeltaa ohi. Vielä yrittää epätoivoinen Nåjde tarttua Päivärintaa rinnuksista, mutta Lätsä-Pekka pitää pintansa ja kevyesti läpsäyttää paitaansa hapuavan käden takaisin. Päivärinta on ykkösenä maalissa.

Illan valtias Päivärinta lähtee kunniakierrokselle ruotsalaiskatsomon mourutessa ja suomalaiskatsomon hurratessa. Pari rohkeaa suomalaista hyppää baarikatsomosta Lätsä-Pekan seuraksi kiertämään. Voitto on sillä minne se kuuluukin, suomalaisilla.

Nåjde ontuu nyyhkien kapteeninsa luo. Pyyhepäinen Ricky Bruch taluttaa itkupillin tuomariston tykö. Tuomariston ruotsalainen puheenjohtaja kuuntelee vuodatusta ja tekee sen, mitä ei koskaan olisi pitänyt tehdä. Ei näin voi käydä... mahdotonta.

Päivärinta hylätään!

Ja voi saatana, kun tieto kantautuu joukkueemme korviin. 23 kertainen Suomenmestari, Tainionkosken Sfinxi, Ossi Karttunen lähtee siltä seisomalta kuristamaan tuomaristoa. Tarvitaan moukarinheittäjä Harri Huhtalan ja kuulamörssäri Reijo Ståhlbergin väliintulo, jotta säästetään kapteenimme murhan teolta. Sen verran kuitenkin ehtii mennä tuomaristolta vetelät punttiin, että he joutuvat pitämään hätäkokouksen. Ulrika Knape meinaa katsomossa tukehtua pullasuttuun silkasta onnesta. Ympäri areenaa korkataan riemusta O’boy mansikkajuomaa.

Oikeusmurha! Ruotsalaista vittuilua! Koko maailma hätkähtää tätä vääryyttä. New Yorkia myöden painokoneet pysähtyivät, "Etusivu uusiksi, nyt ne ruotsalaiset hylkäsi Lätsä-Pekan!" Kotimaassa televisiot saavat maistaa pesäpallomailoista. Suomalaisilta on vääryydellä viety vitosen voitto. Täysin ylivoimaiselle Lätsä-Pekka Päivärinnalle ei radalla voitu mitään, svenssonit varastavat reilusti ansaitun voiton kepulikonstein. Julkeaa, vähemmästäkin on sotia aloitettu.

Ja totta kai alkaa sataa. Jotenkin ne ruotsalaiset perkeleet järjestävät senkin.

Hetken kuluttua tuomariston petollinen ja pelosta värisevä edustaja vihdoin ilmoittaa: "Nåjde hylataan myos". Päätöksellä vältytään välittömältä verilöylyltä. Pirjo Vilmi ja Mona-Liisa Pursiainen saavat pidettyä suomalaisjoukkueen aisoissa.

Mutta tämä ei jää tähän. Vääryys vielä jonakin päivänä oikaistaan. Sitä odotellessa teroitetaan suomalaisissa korvissa valmiiksi kirveitä ja vuollaan honkapuusta karstuja. Sitä päivää odottaa myös Ruotsin kansa kauhuissaan. Kerran vielä palaa oikeudenjanoinen suomalainen hakkapeliitta Ruåtsinmaalle pistämään asiat lopullisesti selviksi ja laittaa kierot naapurit vastaamaan teostaan - rikoksestaan. Kerran vielä katsotaan pohjia myöten miten on mahdollista, että Nåjde tönii ja Lätsä-Pekka hylätään. Katuvat vielä tekojaan kun loppuun asti selvitetään asia, joka suomalaisissa saloissa kiertää legendaarisella, pahaenteisellä, veret hyydyttävällä nimellään: 1975 Päivärinnan tapaus.

10 kommenttia:

Mustakuutio kirjoitti...

Mitä tähän voi sanoa? Huikea selonteko! Ihan alkoi veri kiehua ja adrenaliini sai pulssin nousemaan.

Anonyymi kirjoitti...

Loistavaa! Tämä kostetaan vielä.

Anonyymi kirjoitti...

Sotaväki liikkeelle, liikkeellepano !

Hanna kirjoitti...

Loistava kirjoitus! Urheilusta kiinnostumattomankin veri alkoi tarinan edetessä hyytyä! Lisää tällaisia urheilukommentteja ja -uutisia, niin jopa alkavat muutkin kuin urheiluhullut kiinnostua!

Olin itse kyseiseen aikaan juuri muuttanut pois maasta eli omia mielikuvia aiheesta ei ole. Wikipediasta tsekkasin sattumalta Lätsä-Pekan taustoista ja päädyin tähän!

Miten olisi, urheilutoimittajat ja toimituspäälliköt, eikä urheilusivuilla voisi joskus olla vähän vähemmän totista kamaa? Lukijat taatusti kiinnostuisivat.

Anonyymi kirjoitti...

Tosi kiva lukea. Viihdyttävästi kirjoitettu

Anonyymi kirjoitti...

Taas jurppii kun katseli naisten 3000 esteitä tämän vuoden ottelussa. Protesti peliin ja avataan Päivärinnan tapauskin taas.

Anonyymi kirjoitti...

Aina tulee tämä Päivärinnan tapaus mieleen, kun Ruåtsi-ottelu on menossa!!!

Anonyymi kirjoitti...

Missä on nykyajan Päivärinnat, Virenit, Vasalat ja Vainiot? Treenaako nykyajan miesjuoksijoista kukaan edes lähelle Päivärinnan yli 10000km vuodessa? Eipätaida :D

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=o_HGpv5Bn98

Anonyymi kirjoitti...

Korjataan nyt sen verran, että tapahtumapaikkana ei ollut Gögborg, Ullevi vaan Stockholm, Olympiastadion.

finnkampen.se -sivuston mukaan Päivärinta juoksi slalomia ruotsalaisvastustajiensa ympärillä pyrkien tekemään näistä narreja. Radalla svedut ottivat kunnolla nokkaan, mutta juryn kabinetissa pärjäsivät paremmin. No siitähän taas tuli silloin heti mieleen Paavo Nurmen tapaus vuodelta 1932. Katalalla kabinettipelillä ruotsalaiset saivat estetyksi Nurmen osallistumisen Los Angelesin olympiakisoihin. Oli muka ammattilainen. Elämänsä kunnossa ollut Nurmi sanoi maratonin jälkeen "Olisin voittanut viidellä minuutilla".

Päivärinnan tapaus tuli tänään mieleen, kun tuli tieto, että FIS ei odotusten vastaisesti peruutakaan Kari-Pekka Kyrön kilpailukieltoa. Ilmiselvää likaista norjalaista kabinettipeliä taustalla.

Jos Speden filmissä kaavailtu Ruotsin kesäsota joskus toteutuu, ei kannata tyytyä vain Päivärinnan tapauksen selvittämiseen. Samalla tien kannattaa jatkaa Norjaan asti. Siellä on monta selvittämätöntä hiihtojuttua suomalaisten hampaankolossa. Viimeisimpänä tämä Kyrön tapaus. Inggard Lereim on otettava ihan ensimmäisenä kuulusteltavaksi.